Puistoissa on taas ravattu enemmän tai vähemmän ahkerasti. Aina välillä kuitenkin. Nykyään ovat lämpötilat sen verran kohdillaan, että voidaan koko lauma tallustella lähipuistoon ilman pelkoa välittömästä lämpöhalvauksesta ja tätä onkin hyödynnetty aina välillä, erityisesti silloin kun Kari on ollut työreissuillansa ja koirat on pitänyt saada lenkitettyä. Meidän lapsirakkaat (varsinkin Senni) ovat maailman laiskimpia kävelemään, mutta puisto houkuttimena saa jopa Sennin ottamaan satunnaisia juoksuaskeliakin.
Liukumäki saa hiukset mukavan sähköisiksi.
Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.
"Äiti kato, mä oon jo iso poika", huusi Taneli päästyään tuon kiipeilyseinän ylös täysin omin avuin. "Iso apina", korjasi äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti