Elämää kiekkovaimona

Sunnuntai oli tähänastisen visiitin kuumin päivä, mittari näytti vielä iltakahdeksaltakin 34 astetta varjossa. Onneksi meillä oli kuitenkin viileä iltapäivä tiedossa, koska Karilla oli jääkiekkopeli lähistöllä ja muu perhe lähti tietysti iskää kannustamaan. Hyvä niin, koska (ihan vaan meidän kannustuksen vuoksi) Karin joukkue voitti ja Kari teki maalinkin!

Lapsista hauskinta oli tietysti kiipeillä ja juosta katsomossa, mutta kivasti jaksoivat kuitenkin 3x15 minuutin pelin katsoa. Pakko mainita pari "lasten suusta" -juttua:

Ensimmäisen maalin tultua lapset huusivat ja hurrasivat täydellä riemulla. Toinen, Karin tekemä maali kun tuli:

Johanna: "Taas tuli maali, isi teki maalin!"

Taneli: "Ei kai taas..."

Lisäksi Johanna yritti opettaa lapsille paikallista kieltä:

Johanna: "Katsokaa, siellä on meidän daddy."

Taneli: "Ei isi ole mikään täti, se on isi!"

Kiekkokatsomo

Iskä tiukasti pelissä mukana.

Melkein NHL-tasoa.

Jossain tuolla se kiekko on...

Number 76, Garyyyyy Heinonen!

Pyrähdys Dallasissa

Lähdimme heti aamusta ajelemaan kaupoille, Grapevine Millsiin, alueen isoimpaan ostoskeskukseen. Yhteensä parisataa liikettä puhdasta shoppailua. Ihme kyllä Johanna osasi kuitenkin käyttäytyä suhteellisen normaalisti, hienostuneesti ja hillitysti, eikä käyttänyt kuin puolet budjetistaan! Kari oli nostanut Johannalle hieman käyttörahaa, luottokorttia kun ei Johannalla vielä ole, nähtäväksi jää uskaltaako herra koskaan rinnakkaiskorttia Johannalle antaakaan ;) Ostoskasseihin tarttui lähinnä lasten vaatteita, pari lelua sekä kodin käyttötavaraa. Itselleen Johanna osti jopa yhden pinkin shakerin!

Muutaman tunnin jälkeen lapset alkoivat kuitenkin olla niin väsyneitä (lue: raivoissaan), että päätimme lähteä ajelemaan vähän pidemmän kautta kotiin. Koukkasimme siis Dallasin kautta. Kotoa Dallasiin on muutama kymmenen mailia, mutta ostoskeskuksesta paljon vähemmän. Ajelimme vähän siellä ja täällä, Karilla ehkä joku haju oli missä mentiin, Johannalla ei. Isoja taloja siellä tuntui olevan ja hieman meinasi ahtaanpaikankammo iskeä, kun pikkuruisena niiden juurella siellä ajelimme. Jotain nähtävyyksiäkin (?) näimme, lehmäpatsaita ja pronssitaloja... Täytynee itsekin tutustua tarkemmin googlen avulla siihen, mitä ne oikein olivat. Niin ja olihan Dallasissa ilmeisesti joskus ammuttu joku kohtuulisen tärkeä tyyppi, siinä kohtaa näytti ihmisiä parveilevan enemmänkin kanssa. Täytynee joskus tulla ajan (ja vähän pirteämpien lapsien) kanssa oikein kunnon turistikäynnille, kunhan nyt itsekin ensin selvittää mitä nähtävää siinä kylässä oikein on.

Tyylikäs ikkunanläpiräpsy kadusta ;)

Neljä cowboyta ja heppa.

Osa pronssilehmistä.

Joku risteys/liittymä/mikälie.

Uimapuuhia

Karin tuttavaperhe lomailee kotisuomessa ja Kari on lupautunut heidän taloaan hoitamaan/vahtimaan tuon ajan. Samalla meillä on lupa taloa käyttää parhaaksi katsomallamme tavalla, mikä käytännössä tarkoittaa uima-altaan hyödyntämistä. Lämpötilat ovat olleet korkealla, vaikka pilvistä on ollutkin ja parina ensimmäisenä päivänä vettä satoikin. Päivälämpötila on silti ollut hieman alle ja yli 30 asteen ja yölläkään se ei ole laskenut 23 asteen alle. Lainauima-allas on siis tullut tarpeeseen. Muutaman korttelin päässä olisi meidän community pool, johon vaan tarvisi hakea lupakortit ennenkuin siitä päästään nauttimaan. Mutta tietysti sitä mieluummin nauttii yksityisaltaasta kun se mahdollisuus on olemassa.

Lapset ovat luonnollisesti riemuissaan vedestä, Senni polskii kuin vanha konkari apuvälineiden kanssa, mutta ei vielä tahdo opetella kunnolla uimista. Tanelikin tahtoo että pidetään tiukasti kiinni, mutta eivätköhän nuo pikkuhiljaa rohkaistu kokeilemaan kunnolla uintia, kun vain runsaasti pääsevät harjoittelemaan. 

Koirat kotiin!

Tänään kävimme hakemassa rakkaat piskit takaisin kotiin. Ne olivat olleet Karin työkaverilla hoidossa Karin reissun ajan. Ensin koirat eivät tajuneet muuta kuin Karin tulon, mutta siitä se vasta riemu repesikin kun huomasivat keitä muita on matkassa mukana. Johanna oli aika pitkälti verinaarmuilla sen tanssin jälkeen, onneksi lapset saivat vähän hillitymmän vastaanoton (eli lapset poistuivat nopeasti paikalta nähtyään talon leikkihuoneen). Ihanaa kun on taas koirat kotona!

Myrtti on kasvanut kovin isoksi tytöksi. Tai no, isous on tietysti katsojan silmässä, fyysisesti neito taitaa olla jokseenkin samankorkuinen kuin Nuka, rintakehässä puuttuu vielä senttejä. Johannan iloksi myös Myrtin väri oli tummunut takaisin, nyt nuo ovat siis myös identtisen värisiä. Aika on myös kaventanut Myrtin kasvoja, ei sillä enää olekaan springerin kuonoa, vaan kauniin sirot kooikerikasvot! Myös korvakarvat ovat kasvaneet, eivät nyt liioitellun muhkeiksi, mutta ihan Nukan tasoisiksi kuitenkin. Hännässäkin on molemmilla samanlainen musta rengas ja muutenkin väri on jakaantunut jokseenkin samanlaisesti kummallakin koiralla (Myrtillä on toki vielä X tallessa lantion päällä). Toisin sanoen itsellekin siis tuottaa välillä vaikeuksia erottaa noita toisistaan, jos ihan pikavilkaisun vaan näkee. Käytöshän tosin on se suurin ero noissa, Myrtti on vielä ihan hassu halipusupesensunkorvatjapussansutkuoliaaksi -vauva Nukan ollessa se aikuinen. 

"Voitko nyt mennä mäkeen sen kamerasi kanssa?!"

"Heitäpalloheitäpalloheitäpallo!"

Yritä nyt ottaa vakavamielistä poseerauskuvaa, kun taustalla (koira)kakara ilveilee minkä ehtii.

Lentomatkailua

05.00. Herätys, aamupala, pakkailut, pukemiset, "en halua"-taistelut, uudelleenpukemiset, mökötykset, ovien paiskomiset, lepyttelyt, halit, autoon ahtautuminen, lähtö Helsinki-Vantaalle!

06.15. Lentokentällä. Normaalit kuviot, suhteellisen sujuvat turvatarkastukset (Senni ei halunnut, seisotti vähän jonoa), jonkin verran luppoaikaa ja eikun koneeseen.

07.55 (ainakin aikataulun mukaan) lähtö kohti Lontoota. Ei kyllä ole kauheasti muistikuvia tästä kolmetuntisesta, kai se jotenkin sujui. Peruskiukuttelut, penkeissä hyppimiset yms. tietenkin, mutta tilanne rauhottui kun siirsin Sennin Tanelin vierestä Karin viereen tyhjälle penkille. Karikaan ei siis ihan koko aikaa saanut chillailla ;)

Joskus yhdeksän aikaan (Lontoon aikaa) oltiin kai perillä, tässä vaiheessa ei kellosta ollut juuri havaintoa. Vaihteeksi muutamat turva-/passintarkastukset ja sitten sapuskaa naamariin. Päädyttiin aamiaisravintolaan, vaikka johan se meille olisi ollut lounasaika. No, lapsille pannukakut hillolla ja banaanilla, Karille joku munaburrito ja Johannalle kaurapuuro mansikoilla ja banaanilla. Kaikille maistui.

Taneli pilkkoo herkkupannaria.

Puoliltapäivin lähti kone kohti Dallasia. Tai olisi pitänyt lähteä. Ihmiset pakattiin koneeseen, mutta tunti meni odotellessa jotain perhanan tärkeää elektroniikkatarkastusta, joka oli jostain syystä jäänyt tekemättä. No, lopulta päästiin matkaan. Matka sujui niinkuin odottaa saattaa. "Joko me ollaan kohta perillä (juu, enää 9 tuntia kulta)". "En halua katsoa tätä elokuvaa, haluan Oktonautteja (no käyppä sanomassa kapteenille)". "Mulla on nälkä, milloin saa ruokaa? Yäk, en tykkää tästä ruuasta! Äiti, voidaanko ottaa tikkaria (äiti syö kohta teidän tikkarit)". "En halua vessaan, ei ole pissahätä (no eipä edellisestä kerrasta olekaan kuin 6 tuntia)". Mutta perille päästiin. Taneli nukkui kahdesti lennon aikana, Senni nukkui oikein kunnon unet, varmaan noin 3 tuntia yhtä kyytiä. Silti aika väsynyttä porukkaa asteli lentokentällä.

"Pullea lentokone", hihkuivat lapset koneen nähdessään.

Maahantulokontrollit sujuivat Karin mukaan ennätystahtia, joskus kun on kuulemma saanut jonotella tuntikausia tarkastuksiin. Nyt lähestulkoon käveltiin läpi kaikki pisteet. Taksi odotteli meitä ulkona ja pääsimme pian lähtemään kohti uutta kotia. Tunnelma oli hikisennihkeä, mutta ah niin kotoinen, koska vettä ropisteli taivaalta ja ukkonen jyrisi. Kuljettajan mukaan nyt olikin ollut poikkeuksellisen kosteaa vuodenaikaan nähden, katsotaan kuivuuko kelit tästä vai vieläkö saadaan sateita.

Kuuden jälkeen paikallista aikaa (joka siis on -8h Suomen aikaan) oltiin perillä kotipihassa. Taneli oli jälleen nukahtanut Johannan syliin ja jatkoi unia ensin sohvalla ja siitä siirtyen sänkyyn. Senni taisteli vielä pari tuntia, mutta nukahti myös aika pian sänkyynsä. Kari oli saanut nukuttua koneessa, joten väsymys ei ollut ihan mahdoton, mutta Johanna oli valvonut samoilla silmillä jo 22 tuntia ja koki pienen äkkikuoleman sohvalle. Kahdeksan aikaan menimme koko perhe nukkumaan. Rytmi oli seuraavana päivänäkin aika sekaisin, lapset ja Kari aloittivat aamun jo puoli kolmelta, Johannakin neljän jälkeen. Päiväunet maistuivat kaikille, mutta silti Taneli oli illalla niin väsynyt, että nukahti pihvi suussa ruokapöytään. Mutta pikkuhiljaa alkaa rytmi tasoittumaan itse kullakin.

Muuttoahdinkoa

Juhannusviikonloppu oli aika hektistä menoa. Ihan vaan jo muuttamisen lisäksi oli yhtä jos toistakin asiaa hoidettavana. Kari oli tietenkin torstaihin asti lähes normaalisti töissä ja Johannallakin oli juhannusviikko töitä, ei täyttä päivää, mutta vähän kuitenkin. Kiirettä siis piti, koska suurin osa pakkaamisesta oli vielä tekemättä, vaikka Johanna olikin ahkeroinut jo toukokuusta asti. Tavaraa kuitenkin jotenkin vain riitti. 

Perjantaina Johanna oli vielä puoli päivää töissä ja Kari lapsenvahtina. Kaippa nuo jotain saivat kuitenkin aikaiseksikin. Loppupäivä pakattiinkin sitten kiireellä, kävimme tosin vielä juhannusaterialla ystäväperheellä (taisimme kutsua itse itsemme syömään :) ). 

Vähintäänkin mielenkiintoinen sisustustyyli. 

Lauantai ja sunnuntai jotenkin vain menivät. Johanna pakkasi ja pakkasi ja kantoi ja pakkasi. Kari raahasi romua. Lauantaina veimme lapset mummilaan yökylään, muuten ei mistään olisi tullut mitään. Välillä saimme yllätysvieraitakin kaaoksen keskelle, emmekä tyhminä tajunneet edes laittaa vieraita hommiin. No, tämä korjataan ensi kerralla ;) Ihan rehellisesti sanottuna näistä päivistä ei kauheasti ole mielikuvia, täysin sumussa ja kaamealla univajeella mentiin. Parit huonekalut löysivät vielä uudet omistajat ja varmaan jotain muitakin juoksevia asioita tuli hoidettua. Sunnuntaina puoli yhdentoista jälkeen raahauduimme Riihimäelle hotelli Scandiciin yöpuulle.

Maestro lepuuttelee.

Maanantai oli varattu asioilla juoksemiselle. Ensin ajoimme Hyvinkäälle, puoli kymmeneltä oli kiinteistövälittäjän arviokäynti tulevassa talossamme (eli Karin kotitalossa). Sen jälkeen kävimme luovuttamassa yhdet laina-avaimet, lukkoliikkeessä hakemassa viime hetken fiksausmateriaalia ja sitten pitikin mennä pankkiin myymään talo. Pankissa oli maanantai, joten mikään ei toiminut, panttikirja ei ollut tullut ajoissa perille ja rahaliikennettäkään ei saatu toimimaan. Tunti siellä istuskeltiin tyhjän panttina, kunnes todettiin, että rahat tulevat tilille sitten kun rahaliikenne taas käynnistyy. Lähdimme siis vaihteeksi Riihimäelle omaan pankkiin suunnittelemaan, mitä niille rahoille (joita ei vielä ollut) tehtäisiin. Sieltä ajelimme taas Hyvinkäälle tekemään viimeistä siivousta ja hakemaan viimeisiä kamoja kotoa. Sitten taas ajelimme ympäri Hyvinkäätä, veimme tavaraa varastoon, kävimme vielä Karin vanhempien luona, jonka jälkeen menimme tekemään autokauppoja. Sen jälkeen pääsimme lähtemään Hämeenlinnaan lapsia hakemaan. Sieltä hurautimmekin suoraan Vantaalle hotelliin, kävimme Jumbossa syömässä ja kaupassa, ajoimme hotellille, huomasimme että yksi matkalaukku on rikki, joten Kari ajoi uudestaan Jumboon, osti laukun, ajoi takaisin, teimme uudelleenpakkauksen, saunoimme, söimme ja nukahdimme lähes pystyyn. Kuuden tunnin päästä pirisi herätyskello ja meidän oli aika lähteä lentokentälle.

Tyhjää tuli!

Eräs toinen paikka sen sijaan on aika täynnä...