Markkinoilla

Kari tahtoi viettää aamupäivän jossain käytettyjen romujen liikeessä, mutta vahingossa päädyimmekin sitten jonkinlaisille maalaismarkkinoille. Ja koska meille muille nyt oli ihan yksi ja sama missä vietimme aikaamme, katselimme sitten markkinoita pidempäänkin. Kojuissa myytiin kaikenlaista tuoretavaraa ja käsin tehtyjä tuotteita, hunajaa, kastikkeita yms. Taustalla raikasi reipas kantri, mutta siitä huolimatta meillä oli ihan mukavaa. Paikalla oli tietysti myös jokunen kotieläin, joista lapset olivat yllättäen varsin innoissaan.

Muuttokuorma!

Eilen olikin onnenpäivä, sillä muuttokuormamme vihdoin saapui. Oikeastaan sen piti tulla jo edellisen viikon perjantaina, mutta silloin soitettiin, että oikeastaan kukaan tiennyt missä se oli (ei ainakaan meillä). Selvittelyjen jälkeen luvattiin, että tänä perjantaina kuorma saapuisi 8 ja 10 välillä. 10.20 oli sitten se onnenhetki, kun muuttomiehet kaarsivat pihaan ja loppuomaisuus löysi vihdoin kotiin. Voi sitä riemua kun lapset availivat omia lelulaatikoitaan!

"Äiti kato, siellä oli Minni Hiiri!"

Keskusteluja lasten kanssa

Yksi niistä harvoista leluista, jotka lapset mukanaan Suomesta toivat, on Sennin Vauva (vauvanukke, jonka nimi on Vauva). Se on välillä ollutkin unholassa, kun prinsessat ja ponit ovat alkaneet kiinnostaa enemmän, mutta nyt on taas Vauva otettu leikkeihin mukaan, pääasiassa se esittää kotileikissä vauvan roolia (yllättäen). Taneli on tästä kiitollinen, sillä yleensä aiemmin Senni määräsi Tanelin olemaan vauva.

Vauvaleikkien siivittämänä ollaan myös keskusteltu paljon oikeista vauvoista. Senni tahtoisi perheeseen oikean vauvan ja onkin tarjoutunut itse pitämään sitä masussaan. Kuulemma siellä Sennin masussa yksi (tai välillä useampi) vauva asuukin, kissan ja koiran kaverina.

Viime päivinä Senni on taas puhunut enemmänkin oikeista vauvoista (ja niiden hankkimisesta). Eräs keskustelu meni jotakuinkin näin:

Senni: "Pitäisiköhän meillekin hankkia sellainen oikea vauva?"
Äiti: "Täytyy varmaan kysyä isiltä, isi ei oikein tykkää vauvoista."
Senni: "Miksei?"
Äiti: "Kun tekin aina kiukuttelette, niin isi ei halua enää yhtään kiukuttelevaa lasta."
Senni: "Mutta jos me ei enempää kiukutella? Meillä voisi olla vaikka kolme lasta, niinkuin Niilolla, Lassilla ja Kertullakin. Meille voisi tulla vielä vaikka Lassi. Tai Kerttu. Käviskö niin?"
Äiti: "Täytyy silti varmaan jutella isille, kun äiti ei ihan yksin voi vauvaa hankkia."
Senni: "Niinkun sillä vauvalla pitää olla isikin, että se voi hoitaa sitä jos sinä menet vaikka kauppaan tai jumppaan."
Äiti: "Niin, sen takia on hyvä olla isikin."
Senni: "Mutta jos isi ei halua omaa vauvaa, niin mehän voidaan hankkia se jostain muualta! Vaikka joltain, jolla on tosi monta. Minä voisin vaikka kysyä minun koulukavereilta (=mielikuvituskavereita) jos jollakin olisi liikaa vauvoja, niin me voitaisiin ottaa yksi tai vaikka pari."

Äiti yrittää ottaa Tanelin mukaan keskusteluun.

Äiti: "Taneli, haluaisitko sinä että meille tulisi oikea vauva?
Taneli: "Ei, en tykkää vauvoista. Otetaan mieluummin vaikka lentokone."

Taneli jatkaa leikkiään ja keskustelu tyrehtyy siihen.

Discover the Dinosaurs!

Suurena dinosaurusfestivaalina itseään mainostava tapahtuma saapui Dallasiin, joten pitihän tuo Dino-Tane sinne viedä. Eipä se nyt ihan niin iso tapahtuma ollut mitä olisi voinut kuvitella, mutta ihan mukava keikka kuitenkin. Ensin vastassa oli dinosaurusnäyttely, jossa oli erinäköisiä dinoja mahdollisimman realistisen näköisiksi rakennettuina, osa myös moottoroituina. Ihan oikeassa mittakaavassa eivät kyllä tainneet olla, kun sisätiloihin mahtuivat näppärästi ;) Osa oli tarkoitettu vain katsottavaksi, osaa sai kosketella ja ihmetellä lähempääkin. Näyttely olisi kyllä voinut olla paljon laajempikin, mutta ehkäpä perheiden pienimmät eivät jaksaisi niin paljoa katsoa..? 

Näyttelyn jälkeen päästiin lasten mielestä asiaan, eli ensin piti kävellä (ylihinnoitellun) dinosauruskrääsä/-lelukaupan läpi päästäkseen leikkialueelle. Siellä olikin useampi pomppulina/liukumäki yms. peuhapiste, dinoteemalla tietenkin. Muutamalla isommalla dinolla olisi päässyt ratsastamaankin ( = hytkymään paikallaan), mutta siitä olisi saanut pulittaa aika monta amerikanrahaa, niin jätettiin ne väliin. Kasvomaalauksestakin 8 dollaria kuulosti vähän turhan reilulta. Lapset kuitenkin tykkäsivät ilmaishuvituksistakin (tai siis niistä, jotka pääsylippuun sisältyivät, ei se nyt sentään ilmaista ollut), joten kaikki hyvin. Taneli oli onnensa kukkuloilla kun  pääsi silittelemään paria dinoa. Senni huusi ensimmäiset 10 minuuttia suoraa huutoa Karin sylissä, mutta uskaltautui lopuksi sentään katsomaan dinoja vähän lähempääkin.

Pikkudinolla sai sentään ratsastaa ilmaiseksi.

Joku saurus (Johannan lajituntemus on vähän kehno).

Eräs hyvin onnellinen pikkupoika.

"Noi pienemmät on ihan kivoja", tuumasi Senni. Ei ole tainnut nähdä Jurassic Parkia...

Pari arkeologinalkua.

Tämä taisi kuitenkin olla reissussa parasta.

Hurja dinosaurusratsastaja.

Tällaisen voisi kyllä mielellään ottaa reaalikoossa pihavahdiksi.

Sennikin uskalsi lopulta katsella dinoja muualtakin kuin sylistä.

"Katso Taneli, toi syö kohta ton toisen!"

Uimista ja pyöräilyä

Lapsilla on paljon uutta opittavaa, isoimmat asiat lienevät tällä hetkellä uiminen ja pyöräily. Uimassahan nuo ovat molemmat käyneet pikkuvauvasta asti, mutta viime aikoina se(kin) harrastus on sattuneesta syystä jäänyt ajan ja energian puutteen vuoksi vain yksittäisiksi kerroiksi. Onneksi täällä Amerikassa sitä pääseekin sitten harrastamaan monta kertaa viikossa. Molemmat lapset olivat ensimmäisillä kerroilla hieman arkoja, täällä kun ei mitään lastenaltaita harrasteta, vaan ainoa allas on syvä allas. Senni kuitenkin omaksui renkaalla uimisen lähes heti, onhan hän sillä uinut jo aiemminkin. Tanelikin uskaltautui aika pian uimaan renkaalla, tosin ensimmäisillä kerroilla halusi, että joku pitää kädestä kiinni. 

Parin ensimmäisen viikon aikana Senniä ei saanut millään houkuteltua sukeltamaan (joka on aiemmin ollut lempipuuhaa) tai kokeilemaan ilman rengasta uintia tuettuna. Tanelikaan ei tahtonut sukeltaa, mutta halusi kyllä hyppiä altaaseen (äidin tai isin syliin). Kolmannella viikolla Johanna sai sitten Sennin suostuteltua harjoittelemaan oikeasti uimista ja montaa kertaa ei tarvittu, kun jonkinlainen uimataito löytyikin. Ei tuolla vielä hengissä pysy, mutta ainakin jonkin matkaa neiti pääsee eteenpäin ilman apuvälineitä. Sukeltaminenkin alkoi maistua, kun Senni uskaltautui uimalaseja testaamaan ja nyt sitten neiti sukeltelee ja polskuttelee minkä ehtii.

Senni ui (ja Taneli hyppii)

Taneli uskaltautui myös uimaan "itse", siis renkaan/kellukkeiden kanssa ja pääseekin niiden kanssa hyvin eteenpäin. Myös pelkällä liivillä on kokeiltu uimista (tuo liivi ei ole mikään kelluntaliivi, eli ei siis pidä pinnalla, mutta tukee kuitenkin vähän) ja pienen alkuvauhdin kanssa Taneli pysyykin ehkä noin metrin itse pinnalla. Sukeltamisen riemukin löytyi viime uintikerralla, onhan Taneli jo hyppinut veteen pidempään, mutta nyt halusi, että ihan oikeasti sukellutetaan. Meillä on siis uintipäivinä aika vauhdikasta menoa!

Hyppimistä & uimista

Hyppimistä & uimista II

Pyöräilyn molemmat lapset aloittivat oikeastaan tänä kesänä, Suomessa kun meillä ei oikein ollut kunnon paikkaa polkea. Senni polki satunnaisesti autotallissa ympyrää, Taneli ei oikeastaan sitäkään. Sennin tämänhetkiset polkemiset riippuvat täysin siitä, millä tuulella neiti sattuu olemaan (nainen kun on), viime viikolla kaikki onnistui hyvin, ylämäissä löytyi vauhtia, alamäessä osattiin jarruttaa, tällä viikolla taas Senni ei mielestään osannut mitään, itki ja huusi koko pienen matkan, talutti alamäet kun ei kuulemma osaa jarruttaa yms. Taneli kokeili kerran, ei tykännyt, kokeili toisen kerran, ei onnistunut, piti pari viikkoa taukoa, ilmoitti että on jo iso poika ja tässä tulos:

Taneli polkee

Aamulenkkeilyä

Aamulenkit ovat ihmisen parasta aikaa. Tai ainakin silloin täällä on lämpötilat siedettäviä satunnaisia juoksuaskeliakin ajatellen. Aamulämpötilat ovat nyt helleaikana olleet kuuden aikaan noin 26-29 astetta, sadepäivinä asteet laskivat jopa 19 asteeseen (jolloin piti laittaa pitkähihainen paita, kun oli niin kylmä). 

Meidän aamurutiinimme toimii viikolla niin, että Johanna herää kuudelta ja on kymmenen minuutin sisällä ulkona lenkillä, Kari heräilee aikansa ja laittaa itsensä valmiiksi töitä varten. Seitsemältä tehdään vahdinvaihto ja heipataan ovella. Aurinko nousee täällä tällä hetkellä puoli seitsemän maissa, joten aamulenkit ovat otollista aikaa harrastaa kameran räpsyttelyä (oikeaa kameraa ei tosin jaksa yleensä kantaa mukana, joten Johannan on tyytyminen puhelinräpsyihin). Näitä kuvia on sitten luvassa kymmeniä ellei satoja tulevan vuoden aikana, pahoittelen jo valmiiksi. 

Texasin aurinko.

Paikallista lampimaisemaa.

Sumuinen golfkenttä.

Lampi, puro ja sprinklerit.

Samainen lampimaisema.

Poikkeus vahvistaa säännön, eli Texasin auringonlasku.

Golfkenttä ja sen takana asuinalue.

Tämän lähemmäksi ei metsämaisemaa täällä pääse (ja tuossakin meni betonitie ja toisella puolella oli asuintaloja).

Taloesittely vol.2

Taloesittelyssä siirrytään nyt alakertaan ( =Johanna sai vihdoin siivottua), tai ainakin osaan sitä. Meillä on huoneita niin paljon, ettei tässä itsekään pysy laskuissa ja alussa Johanna meinasi aina eksyä sisällä. Nykyisin sentään useimmiten löytyy oikea huone tarvittaessa. Mutta pidemmittä puheitta, tässä ovat meidän oleskelu- ja ruokailutilat (ja keittiö).

Olohuonetta ja takana "arkiruokatila", josta pääsee takapihalle.

Olohuone etuovelta kuvattuna.

Etuovi olohuoneesta kuvattuna. Perinteiseen tyyliin eteistä ei ole, vaan ovesta kävellään suoraan olkkariin. Huomatkaa koiran muotoinen sohvatyyny ;)

Keittiö olkkarista kuvattuna. Talon kokoon verrattuna aika pieni koppihan tuo on, mutta kyllä siellä juustomakaronit keittelee sujuvasti.

Karin sisustama "juhlaruokatila" keittiön toisessa päässä, normikäytössä tämä on meidän tietokonehuone. 

Asuinaluetta

Niinkuin jo aiemmin todettiin, niin asustelemme omakotitaloalueella, jossa kaikki talot muistuttavat toisiaan, kaikki kadut muistuttavat toisiaan ja kaikki asuinalueet muistuttavat toisiaan. Talot ovat päällystettyjä pääasiassa punaisella tiilellä tai sitten jollain muulla kivellä. Pihat ovat hyvin tiptophoidettuja, ruoho leikataan millintarkasti ja istutukset ovat hyvin hoidettuja. Roskia ei näy missään, joskus saattaa viikonloppuisin hurjien juhlien jäljiltä olla vaikkapa jokin juomatölkki maassa. Aurinko paistaa aina, ihmiset hymyilevät aina, linnut laulavat, suklaa ei lihota blaa blaa blaa... No, eihän se ihan niin mene, mutta se on se ensimmäinen mielikuva alueesta kun tänne tulee. Ihan mukavanoloista rauhallista seutua tämä on, palveluita ei kävelymatkan päässä ole, mutta väliäkö tuolla, ei ollut Suomessakaan. Naapurikyttäystä voi täällä sen sijaan harrastaa helpommin kuin Suomessa.

Satelliittikuvaa meidän kulmilta, siellä me olemme, yhtenä läiskänä kaikkien muiden keskellä.

Lenkkireitin varrelta nappaistu katunäkymä.

Kuten myös tämäkin. Talo ja talo ja talo ja talo... Tämä on vähän hienompi naapurusto kuin meidän.

Jokapäiväinen lenkkipolkumme.

Meidän naapurusto, kaikilla pitää tietty olla toinen toistaan hienompi nimi.

Kadunkulma. Iso plussa amerikaanoille siitä, että katukyltit ovat todella selkeästi esillä jokseenkin kaikkialla (ei täällä varmaan kukaan muuten löytäisi kotiin)

Pikkuisen vielä lähiseudun taloja.

Taloesittely vol.1

Yleisön pyynnöstä (tai no, ei kukaan mitään ole pyytänyt, mutta kuvittelisin että ehkä jotain voisi kiinnostaa), laitan kuvallisia esittelyjä meidän talosta sekä asuinalueesta. Talon sisustus on vielä varsin vaiheessa, joten aloitetaan ihan ulkokuvista, koska seinät meillä sentään on pystyssä. 

Asustelemme siis McKinneyn kaupungissa Dallasin lähistöllä tällaisellä paremman keskiluokan asuinalueella, ei ihan hienostoalueella, mutta ei missään hökkelikylässäkään. Talot vaikuttivat ainakin Johannasta aluksi täsmälleen samannäköisiltä ja harkinnassa oli jo Aku Ankoistakin tutut konstit (etuoven maalaus yms.) oman talon erottamiseksi. Toistaiseksi kuitenkin aina ollaan kotiin löydetty, joten ehkä selviämme ilman radikaaleja toimenpiteitä. 

Etupuolta ja komeaakin komeampi Focus. 

Etuovi ja ylhäällä oikealla Sennin huoneen "prinsessaikkuna"

Takapihaa ja Karin grillivaltakunta.

Takapihaa.

Vieläkin takapihaa, ylhäällä aikuisten makuuhuone, alhaalla Johannan ompeluhuone/koirien huone.

Senni sairastaa

Perjantaipäivä oli aivan normaali, kävime päivällä lasten kanssa salilla ja iltapäivästä riehuimme pari tuntia uimassa. Kotona illalla Senni sammui sohvalle palellen, kuumehan raukalle nousi. Onneksi ei kyseessä ollut mitään vakavampaa, vaan seuraavana päivänä Senni oli taas ihan kunnossa. Aika varovasti silti otettiin koko viikonloppu, vaikka neiti olisi kovasti ollut taas menossa uimaan.

Pyyhkeen alle sohvalle sammui pieni potilas.

Ruoka ei oikein maistunut potilaalle. Johanna pyysi Karia tuomaan kaupasta jotain, mitä Senni varmasti syö, tässä lopputulos ;)

Lasten elämää

Lapset ovat asettuneet mukavasti taloksi ja sopeutuneet amerikkalaiseen elämänmenoon. Paikallisten kanssa ovat saaneet touhuta kuntosalin kid's clubilla, vaikkakin lähinnä ovat kai keskenään siellä touhunneet. Muutamia sanoja englantia sieltä on kuitenkin tarttunut varsinkin Sennille.

Aika normaalia elämää olemme elelleet, Kari palasi alkuviikosta töihin ja Johannan ja lasten aika on kulunut jumpassa, kaupoissa, puistoissa yms. mitä nyt yleensäkin lasten kanssa touhutaan. Välillä on vaan oltu kotosalla ja tuijotettu telkkaria. Tavallista, mukavan leppoisaa elämää siis.

Senni oppi ajamaan kunnolla pyörällä, joten nyt sitten käydään välillä pyörälenkeillä. Taneli vielä mieluummin kävelee, mutta pikkihiljaa harjoittelee myös ajamaan.

"Katso äiti, mä olen röllipeikko!"

Värityshommia, taustajoukot valmiina toimintaan jos vaikka kynä putoaa maahan.

Onko tämä nyt kissa, koira vai Taneli?

Telkkarihetki ja uudet hienot lelut.

"Äiti, ota kuva Emmasta!"

Äitiä vähän hirvittää, apinaa ei.

Titinallen joululaulut on sopivaa kuunneltavaa heinäkuun helteillä.

Nukkumiskuvia

Nukkumiskuvat tulevat aina kuulumaan Johannan (lapsi)blogeihin, koska ne vaan ovat niin koomisia. Lapsihan on parhaimmillaan nukkuvana, vai miten se nyt meni...? Meillä on vielä sänkyjen hankinta vaiheessa, joten lapset nukkuvat yhteisellä patjalla Tanelin huoneessa. Nukahtaminen on aika haastavaa, siihen sisältyy runsaasti lauluja, leikkejä, painia, tappeluita, tönimistä, kinaamista, kisailua, lelujen vaihtoa ja mitä kaikkea nyt voikaan ikinä kuvitella. Joka ilta nuo silti ovat nukahtaneet, ennemmin tai myöhemmin ja ovat nukkuessaan kamalan suloisia olentoja.

Päiväunilla lattialla.