Texasiin asti piti lähteä, että saatiin tämä perhe jäälle. Lapsille kerta oli ensimmäinen ja Johannallakin taukoa on ollut sellaiset 16 vuotta. Ihme kyllä Senni ei niin paljoa pelännyt kuin yleensä kaikkea uutta, kädestä ja laidoista kiinni pitäen saatiin kierrettyä koko kaukalo. Taneli sen sijaan ei jaksanut oikein innostua, vähän aikaa roikkui (kirjaimellisesti) isin käsissä, huitoi luistimillaan ilmaa, kokeili seistä paikallaan ilman tukea, muksahti jäähän ja totesi, että nyt riittää. Jälkeenpäin Taneli toki riemuitsi oman "jääkiekonpelaajan" uran alkamisesta.
Senni pysyi hienosti pystyssä ilman tukea, mutta liikkumaan ei päässyt (/ei uskaltanut kokeilla) itsekseen.
Taneli "luistelee".
Pysyy, pysyy, ei pysynytkään.
Niin ja mitä kävi Johannalle? Jep, pystyssä pysyi koko ajan! Ihmeiden aika ei ole siis ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti