Suurena dinosaurusfestivaalina itseään mainostava tapahtuma saapui Dallasiin, joten pitihän tuo Dino-Tane sinne viedä. Eipä se nyt ihan niin iso tapahtuma ollut mitä olisi voinut kuvitella, mutta ihan mukava keikka kuitenkin. Ensin vastassa oli dinosaurusnäyttely, jossa oli erinäköisiä dinoja mahdollisimman realistisen näköisiksi rakennettuina, osa myös moottoroituina. Ihan oikeassa mittakaavassa eivät kyllä tainneet olla, kun sisätiloihin mahtuivat näppärästi ;) Osa oli tarkoitettu vain katsottavaksi, osaa sai kosketella ja ihmetellä lähempääkin. Näyttely olisi kyllä voinut olla paljon laajempikin, mutta ehkäpä perheiden pienimmät eivät jaksaisi niin paljoa katsoa..?
Näyttelyn jälkeen päästiin lasten mielestä asiaan, eli ensin piti kävellä (ylihinnoitellun) dinosauruskrääsä/-lelukaupan läpi päästäkseen leikkialueelle. Siellä olikin useampi pomppulina/liukumäki yms. peuhapiste, dinoteemalla tietenkin. Muutamalla isommalla dinolla olisi päässyt ratsastamaankin ( = hytkymään paikallaan), mutta siitä olisi saanut pulittaa aika monta amerikanrahaa, niin jätettiin ne väliin. Kasvomaalauksestakin 8 dollaria kuulosti vähän turhan reilulta. Lapset kuitenkin tykkäsivät ilmaishuvituksistakin (tai siis niistä, jotka pääsylippuun sisältyivät, ei se nyt sentään ilmaista ollut), joten kaikki hyvin. Taneli oli onnensa kukkuloilla kun pääsi silittelemään paria dinoa. Senni huusi ensimmäiset 10 minuuttia suoraa huutoa Karin sylissä, mutta uskaltautui lopuksi sentään katsomaan dinoja vähän lähempääkin.
Pikkudinolla sai sentään ratsastaa ilmaiseksi.
Joku saurus (Johannan lajituntemus on vähän kehno).
Eräs hyvin onnellinen pikkupoika.
"Noi pienemmät on ihan kivoja", tuumasi Senni. Ei ole tainnut nähdä Jurassic Parkia...
Pari arkeologinalkua.
Tämä taisi kuitenkin olla reissussa parasta.
Hurja dinosaurusratsastaja.
Tällaisen voisi kyllä mielellään ottaa reaalikoossa pihavahdiksi.
Sennikin uskalsi lopulta katsella dinoja muualtakin kuin sylistä.
"Katso Taneli, toi syö kohta ton toisen!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti