Amerikassa kun ollaan, niin yritetään sitten tutustua paikalliseen kulttuuriin. Ja mikäpä siihen olisi parempi tapa, kuin osallistua täkäläisten juhlapäivien viettoon paikallisten seassa. Meidän onneksemme siis tämä juhlapyhistä suurin (ainakin melkein) osui heti tähän alkureissuun. Etsimme netistä vinkkejä mitä tuolloin tapahtuu missäkin ja kuulimme vinkkejä myös paikallisilta. Tapahtumia ilmeisesti riitti laidasta laitaan ja itsenäisyyttä juhlittiin monena eri päivänä jo etukäteen ja myös varsinaisen juhlapäivän jälkeenkin. Lopulta teimme seuraavanlaisen suunnitelman päiväksi: aamupäivällä paraati McKinneyn keskustassa, sen jälkeen "lainakotiin" uimaan ja grillaamaan amerikanherkkuja, kotiin päiväunille ja illaksi lähistöllä järjestettävään perhetapahtumaan, joka huipentuisi tietysti komeaan ilotulitukseen illan pimetessä.
Aamu alkoi perusamerikkalaisella aamupalalla,
pannukakuilla ja siirapilla.
Lähdimme liikkeelle jo yhdeksän aikaan aamusta, veimme ensin grillaustarpeet ja koirat odottelemaan lainakotiin ja lähdimme kohti keskustaa. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten saimme paikat heti kadun varresta. Lapsetkin saivat pienet liput heiluteltavakseen (Senni tosin mökötti, joten Kari heilutteli Sennin lippua). Paraati olikin komeaa katseltavaa, Tanelin lemppari oli kuulemma paloauto ja Sennin lemppari oli hevoset. Kari taisi tykätä komeista vanhoista autoista ja Johannasta oli muuten vaan hauska hihitellä hieman överiksi lipsahtaneille koristeluille.
Enemmän ja vähemmän innokkaat lipunkantajat.
Paraati alkoi autoshowlla.
USAn, McKinneyn ja Texasin liput vierekkäin, johan siinä ihan herkistyi ;)
Neiti odottelee heppashown alkua.
Elukatkin oli väritetty teeman mukaan.
Nämä olivat Sennin mieleen, neidistä tuleekin nyt kuulemma
isona pinkki ratsastaja.
Paraatin jälkeen viivyimme vielä hetken keskustassa, jossa olikin täysi karnevaalitunnelma. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja kadut olivat täynnä jos jonkinlaista kojua ja tapahtumapistettä. Maistelimme hieman virvokkeita ja nautimme tunnelmasta.
Yhdentoista jälkeen suuntasimme kohti uima-allasta ja grilliä. Johanna ja lapset suuntasivat heti altaaseen, Kari lähti vielä kauppaan ostamaan meille tuoretta jälkiruokaa. Pian Karikin liittyi seuraan ja vietimme lähes täydellisen iltapäivän uiden, grillaillen, uiden, herkutellen, uiden, auringosta nauttien ja suomirokkia kuunnellen.
Äitihai ja isihai etsivät saalista.
Maestro grillin kimpussa.
Periamerikkalainen lounas.
Ja jälkkäri teeman mukaan tietysti.
Kotiinlähtö tuotti lapsille pientä haastetta, mutta selvisimme siitäkin. Kotona olikin vuorossa operaatio "tainnuta lapset". Jälkikasvu voitti ensimmäisen erän 6-0, koska aikuiset nukahtivat lasten leikkiessä sängyssä, mutta pienen uudelleenjärjestelyn jälkeen saimme kaikki vierailla nukkumatin luona. Hyvä niin, koska illasta oli tulossa pitkä, ilotulitus kun alkaisi vasta 21.45.
Puoli kuudelta lapset heräilivät ja hengailimme aikamme kotona. Seitsemän jälkeen lähdimme ajelemaan tapahtumapaikalle. Emme olleet ainoita, joilla oli sama suunnitelma illaksi, väkeä oli kuin pipoa, parkkialue toisensa jälkeen täynnä autoja. Mahduimme kuitenkin sekaan ja kävelimme tapahtuma-alueelle (jalkapallokenttäkompleksiin). Tapahtuma oli järjestetty nimenomaan perheille ja se kyllä näkyi, sieltä löytyi pelialueita, vesipomppulinnoja, juna-ajelua, kasvomaalausta, herkkukojuja yms. niin paljon kuin vain jaksoi touhuta. Toki kaikkiin oli sellaiset jonot, että aika ei olisi riittänyt kaiken katsomiseen. Lapset halusivat juna-ajelulle, joten siihen jonotimme sitten reilut puoli tuntia. Söimme hattaranmakuisia popcorneja, katselimme jalkapallonpelailua ja jälleen kerran nautimme kesäillasta. Senni tosin alkoi olla niin väsynyt, että loppuillasta oli nauttiminen kaukana. Vähän ennen kymmentä lähdimme hiljalleen kävelemään autolle päin. Kari ei halunnut juuttua lähtöruuhkaan, joten ajattelimme katsoa ilotulituksen autolta ja lähteä heti sen jälkeen kotiin. Ilotulitus olikin varsin komea, mitäpä muuta sitä nyt voisi odottaakaan. Raketteja riitti pitkäksi aikaa ja viimeiset näimmekin vasta liikkuvasta autosta. Lapsetkaan eivät ihme kyllä pelänneet, ilmeisesti pauke ei ollut ihan yhtä kova kuin Suomessa uutenavuotena. Texasin kesän hyvänä puolena mainittakoon myös se, että ei tarvitse miettiä mitä lapsille (tai itselle) pukee päälle tai että tarvitseeko illaksi ottaa pidempää vaatetta mukaan. Ei tarvitse. Palasimme kotiin puoli yhdentoista jälkeen, lämpömittari näytti 31°C.
Päivä oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja vaikka kotiin tuotiinkin kaksi umpiväsynyttä kiukuttelevaa lasta, oli sen kyllä sen arvoista (myös lasten mielestä). Hellyttävää oli ilotulituksen aikana, kun Senni toivotti Tanelille "hyvää syntymäpäivää, tää on sun lahja multa".
Kari ja lapset tulossa juna-ajelulta.
Happy 4th of July everyone!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti