Niinkuin jo aiemmin todettiin, niin asustelemme omakotitaloalueella, jossa kaikki talot muistuttavat toisiaan, kaikki kadut muistuttavat toisiaan ja kaikki asuinalueet muistuttavat toisiaan. Talot ovat päällystettyjä pääasiassa punaisella tiilellä tai sitten jollain muulla kivellä. Pihat ovat hyvin tiptophoidettuja, ruoho leikataan millintarkasti ja istutukset ovat hyvin hoidettuja. Roskia ei näy missään, joskus saattaa viikonloppuisin hurjien juhlien jäljiltä olla vaikkapa jokin juomatölkki maassa. Aurinko paistaa aina, ihmiset hymyilevät aina, linnut laulavat, suklaa ei lihota blaa blaa blaa... No, eihän se ihan niin mene, mutta se on se ensimmäinen mielikuva alueesta kun tänne tulee. Ihan mukavanoloista rauhallista seutua tämä on, palveluita ei kävelymatkan päässä ole, mutta väliäkö tuolla, ei ollut Suomessakaan. Naapurikyttäystä voi täällä sen sijaan harrastaa helpommin kuin Suomessa.
Satelliittikuvaa meidän kulmilta, siellä me olemme, yhtenä läiskänä kaikkien muiden keskellä.
Lenkkireitin varrelta nappaistu katunäkymä.
Kuten myös tämäkin. Talo ja talo ja talo ja talo... Tämä on vähän hienompi naapurusto kuin meidän.
Jokapäiväinen lenkkipolkumme.
Meidän naapurusto, kaikilla pitää tietty olla toinen toistaan hienompi nimi.
Kadunkulma. Iso plussa amerikaanoille siitä, että katukyltit ovat todella selkeästi esillä jokseenkin kaikkialla (ei täällä varmaan kukaan muuten löytäisi kotiin)
Pikkuisen vielä lähiseudun taloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti