Vihdoin koitti kaikkien odottama joulu. Meksikonmatka oli sopiva harhautus juuri ennen joulua, ei kerennyt stressi iskeä. Tai niinhän sitä luulisi. Kyllä sitä parissakin päivässä sai aika mukavan stressin aikaiseksi kaikesta puuhastelusta, tekemistä riitti. Piti ostaa ja paketoida loput lahjat, odottaa hermostuneena yhtä myöhässä olevaa postipakettia (joka sitten aatonaattoiltana tupsahti ovelle), leipoa, koristella, laittaa ruokaa ja ties mitä. Joulusiivouksen jätin kyllä sujuvasti väliin, kun emme kotona olisi kumminkaan.
Piparitalo kasattiin yhdessä lasten kanssa, lapset toivoivat koristeeksi paljon karkkia.
Lapset koristelivat myös kasan pipareita Joelille joululahjaksi. Senni roiski karkkeja ihan satunnaiseen järjestykseen, Tanelille taas oli hyvinkin tarkkaa että värit järjesteltiin joko ryhmiin tai sitten tehtiin vain yksivärisiä pipareita. Taitaa olla pojan symmetriantaju äidiltä perittyä! ;)
Jouluaattona suuntasimme heti aamupäivästä Tonille, Merjalle ja Joelille, Johanna pääsi siellä heti puuronkeittoon. Tuli muuten aika herkullinen puuro vaikka itse sanonkin, Pirkka-puuroriisistä ;) Jopa lapset maistoivat ja hieman jopa söivätkin sitä (ja meidän lapsien tuntien se on jo jotain).
Muuten päivä sujuikin leikkiessä, rentoutuessa, ihan vaan oleillessa ja mukavia jutustellessa. Kunnes sitten yllättäen oven takaa kuuluikin koputusta. Lapset eivät meinanneet pysyä housuissaan, kun näkivät punaisen nutun tulevan ovesta sisään! Meidän lapset tietysti kiukuttelivat eivätkä suostuneet tulemaan alakertaan, sehän nyt on selvä, mutta lopulta sentään sylistä/rapuilta katselivat kun pukki jakoi lahjoja Joelin avustuksella. Ja kyllä niitä lahjoja taas tulikin! Miten se pukki olikaan ne saanut kaikki kannettua Amerikkaan asti? Lahjoja avattiinkin suurella innolla ja ne näyttivät olevan aika mieluisia. Kun Sennin ja Tanelin kasoja vertasi keskenään, ei ollut vaikea päätellä kumpi oli kummalle.
Joulupukki, joulupukki...
Ihan ensimmäinen oma Kimble!
Ihana Elsa! Ihana Anna!
Frozenia riitti muodossa jos toisessakin.
Tanelin hartain toive: oma unikaveri-Kwazi!
Sennin kasaa... Ai mikä Frozen?
Tanelin kasaa... Ai mitkä supersankarit?
Tanelin toiseksi hartain toive: Batman-huppari
Lahjashown jälkeen olikin sitten aika miettiä ruokailua. Ruuat oli tehty pääasiassa itse, kukin taitonsa ja kykynsä mukaan. Miehet siis huolehtivat, että pöydässä oli savu- ja graavilohta naisväen taikoessa pöytään laatikot, leivät ja jälkiruuat. Kinkkukin oli pöytään saatu, vaikkei se ihan suomalasia kriteerejä täyttänytkään. Kaiken krunasi tietysti Karin Suomesta tuoma Turun sinappi. Ruoka maittoi taas aivan jouluiseen tapaan, lapsetkin maistelivat ja söivät minkä söivät. Ainakin lohi kelpasi jälkikasvulle.
Saaristolaisleipää ja punaviiniä... slurpsis.
Joulupöytä. Nälkä tulee jo katsellessa.
Ruuan ja pienen ruokalevon jälkeen olikin sitten saunomisen vuoro. Ja siinähän sitten kesti. Uima-altaan vesi oli noin neljätoista-asteista, joten sielläkin piti sitten pulahtaa saunomisen ohessa. Loppuilta vierähtkikin mukavasti saunoessa, syödessä vähän lisää, saunoessa, lasten leikkiessä, pelaillessa, mitä nyt vain voi odottaa mukavalta jouluillalta.
Ei nyt ihan perinteinen joulumaisema, mutta ulkotuli sentään saatiin illlan hämärässä valaisemaan.
Sisällä nautittiin tietysti kynttilöistä ja takkatulesta.
Lasten yllätys oli suuri, kun illalla kotiin palatessa olikin vielä muutama paketti odottamassa kuusen juurella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti