Koska Meksikonristeily oli niin hauska, päätimme palata sinne heti uudestaan. No ei vaan, tämä jälkimmäinen matka oli kylläkin varattu jo aikapäiviä sitten. Hauska sattuma on se, että matkakohde oli täsmälleen sama kuin tuolla risteilylläkin. Lapsista se oli ainakin hauskaa, sillä kun ajoimme lentokentältä hotellille, näimme matkalla satamassa saman laivan, jolla olimme seilanneet. Muutenkin tuttuja paikkoja vilahteli ohi.
Saavuimme siis Meksikoon, Cozumelin saarelle lauantaina 13. joulukuuta. Lento oli oikein sujuva, kesti reilut 2 tuntia ja lapset olivat jokseenkin kiltisti. Lapset alkavat olla siinä iässä, että viihdyttäminen on suhteellisen helppoa, puhelin käteen ja Angry Birds päälle. Pari tuntia menee ihan hujauksessa. Lentokenttärutiinitkin hoidettiin nopeaan, taksimatka hotellille meni oikein kivasti.... Täydellistä, eikö vain? No, tunnelmaa hieman latisti se, että meidän varaustamme ei näkynyt hotellilla erinäköisten seikkojen vuoksi ja kun meille jostain huone löydettiin, meinasi se olla selvästi pienempi kuin meidän varauksemme, mutta lopulta kaikki oli kuitenkin hyvin, meillä oli luvattu yhden makuuhuoneen huoneisto ja hieno olikin.
Pyyhe-elukoita riitti taas joka päivälle ja joka päivä
herrasväen piti myös poseerata niiden kanssa.
Hotelli itsessään tuntui olevan keskellä viidakkoa, vaikka periaatteessa olikin rannalla. Rannalle päästäkseen piti tosin kävellä pienen mangroverämeikön yli. Hotelli oli all inclusive, joten syötyä ja juotua tuli taas urakalla. Uima-altaitakin löytyi (vaikka meri olikin yhä lämpimämpi vaihtoehto) ja lapsille leikkipuisto. Ei valittamista hotellista. Siellä suurin osa lomaa vierähtikin, kun ei joka päivä viitsinyt lähteä taksilla ajelemaan (hotelli kun oli keskellä ei mitään). Yhden päivän tosin vietimme ihan muissa maisemissa, mutta siitä enemmän omassa kirjoituksessaan.
Rämeikössä asusteli tämä pikkukaveri, josta tulikin heti lasten suosikki.
Kroko vietti lähes koko viikon samassa paikkaa sillan kupeessa
mahdollisia herkkupaloja kytäten.
Lapset innostuivat banaanipuusta. "Mutta ei ne ole meidän, ne on apinoiden",
tiesi Taneli. Senni sen sijaan intoili "vauvabanskuista".
Pääasiallinen toiminta hotelilla oli tietysti (syömisen lisäksi) uiminen ja loikoilu. Niitä tulikin harrastettua oikein urakalla. Alkuviikosta Senniä piti tosin vähän toppuutella veteen menon kanssa, koska neiti oli juuri pari päivää enenn reissua sairastunut korvatulehdukseen, mutta kunhan antibiootit alkoivat kunnolla toimia, niin uskalsi Senninkin päästää veteen. Ja niinkuin joskus ennenkin on tullut mainittua, niin meidän lapset sitten tykkäävät vesileikeistä!
Loma oli kyllä oikein onnistunut, juuri sitä mitä joulun alla kaipaakin. Takaisinpaluumatka tosin oli vähän odotettua pidempi erinäköisten viivästyksien vuoksi ja lopulta meinasimme jäädä lennolta kokonaan, mutta takaisin päästiin kuitenkin lopulta!
Lapset alkoivat olla niin poikki loppulomasta, että perjantaina Taneli nukkui kolmen tunnin päikkärit. Äiti oli osan aikaa unikaverina.
Isin synttäreitä vietettiin kaatosateessa omassa hotellihuoneessa, mutta kaikilla tuntui olevan kivaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti