Eilen juhlittiin Halloweenia ja vaikka se Johannan mittapuun mukaan kuuluu sarjaan "turhat juhlat", piti se tietysti sen kerran kun täällä nyt ollaan kokeilla mistä on kyse.
Juhlinta alkoi oikeastaan jo torstaina, kun päiväkodilla oli Halloween-juhlat, josta lapset touhottivat jo päiväkausia etukäteen. Piti miettiä pukeutumista ja piti viedä herkkuja syötäväksi. Senni tietysti halusi olla prinsessa (tämä ei varmaan yllättänyt ketään). Tanelin pukua piti vähän miettiä, sillä merirosvopuvussansa hän ei pääsisi yksin vessaan. Lopulta Taneli lähtikin "ikäväisenä", eli suomeksi turtles-kilpikonnana. Taneli käyttää Turtlesista sanaa ikäväinen eikä kukaan raaski opettaa oikeaa sanaa, koska tuo on niin hauska versio. Alunperin Taneli sanoi niitä "teininä kilpkonniksi", kun ei osannut sanoa teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna. Johanna sitten yritti opettaa sanomaan teini-ikäinen ja siitä Taneli keksi sitten ikäväisen. Mutta oli mikä oli, Taneli siis pukeutui vain vihreisiin housuihin ja turtles-huppariin, joka on tämänkin blogin sivuilla jo vilahtanut.
Perjantai olikin sitten yhtä härdelliä. Päivällä nyt ei mitään ihmeellistä ollut, päiväkotia ja töitä (ja Johanna leipoi pullaa). Iltapäivästä lähdettiin sitten McKinneyn kaupungin järjestämään tapahtumaan, jossa kierrettiin pitkin keskustan kauppoja ja kauppiaat jakoivat namia lapsille. Lapsetkin olivat vaihtaneet pukeutumistaan, koska illasta oli tulossa aika viileä (uskottava se on, Texasissakin on syksy). Sennillä oli vanha tuttu susipuku ja Tanelikin sai vihdoin merirosvopukunsa päälle. Johanna oli vampyyri ja isi jääkiekkoilija. Ei mitään uutta auringon alla siis. Puolisentoista tuntia kiertelimme kauppoja jonossa muiden kanssa, seuraan liittyi myös lasten paras kaveri Joel-ritari.
Seuraavaksi lähdimmekin sitten illanviettoon Joelille. Heillä oli naapurusto järjestänyt yhteisen tapahtuman ja me vähän kuokimme mukana. Kävimme yhdessä trick or treat-kiertueella naapuruston taloissa. Lapsilla oli ainakin huisin hauskaa ja jopa Senni (joka on maailman laiskin lapsi) jaksoi kävellä ja kantaa koko ajan painavammaksi muuttuvaa namikassiaan.
Kun olimme kierrelleet tarpeeksi, palasimme Joelille, jossa vielä juhlimme keskenämme. Toisin sanoen lapset söivät karkkejaan ja katsoivat leffoja ja aikuiset saunoivat ja uivat (vesi oli 18-asteista, täkäläisittäin jo uimakelvotonta). Kaikin puolin ihan mukava ilta, mutta Johanna ainakin on ihan tyytyväinen, että Suomessa ei olla näin hysteerisiä Halloweenin suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti