Tänään kävimme hakemassa rakkaat piskit takaisin kotiin. Ne olivat olleet Karin työkaverilla hoidossa Karin reissun ajan. Ensin koirat eivät tajuneet muuta kuin Karin tulon, mutta siitä se vasta riemu repesikin kun huomasivat keitä muita on matkassa mukana. Johanna oli aika pitkälti verinaarmuilla sen tanssin jälkeen, onneksi lapset saivat vähän hillitymmän vastaanoton (eli lapset poistuivat nopeasti paikalta nähtyään talon leikkihuoneen). Ihanaa kun on taas koirat kotona!
Myrtti on kasvanut kovin isoksi tytöksi. Tai no, isous on tietysti katsojan silmässä, fyysisesti neito taitaa olla jokseenkin samankorkuinen kuin Nuka, rintakehässä puuttuu vielä senttejä. Johannan iloksi myös Myrtin väri oli tummunut takaisin, nyt nuo ovat siis myös identtisen värisiä. Aika on myös kaventanut Myrtin kasvoja, ei sillä enää olekaan springerin kuonoa, vaan kauniin sirot kooikerikasvot! Myös korvakarvat ovat kasvaneet, eivät nyt liioitellun muhkeiksi, mutta ihan Nukan tasoisiksi kuitenkin. Hännässäkin on molemmilla samanlainen musta rengas ja muutenkin väri on jakaantunut jokseenkin samanlaisesti kummallakin koiralla (Myrtillä on toki vielä X tallessa lantion päällä). Toisin sanoen itsellekin siis tuottaa välillä vaikeuksia erottaa noita toisistaan, jos ihan pikavilkaisun vaan näkee. Käytöshän tosin on se suurin ero noissa, Myrtti on vielä ihan hassu halipusupesensunkorvatjapussansutkuoliaaksi -vauva Nukan ollessa se aikuinen.
"Voitko nyt mennä mäkeen sen kamerasi kanssa?!"
"Heitäpalloheitäpalloheitäpallo!"
Yritä nyt ottaa vakavamielistä poseerauskuvaa, kun taustalla (koira)kakara ilveilee minkä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti